Lumet sulavat vauhdikkaasti ja kelirikko on monessa paikassa käsillä. Tiekunnalla on kelirikkoaikana tärkeä tehtävä varoittaa autoilijoita kelirikosta sekä rajoittaa liikennettä painorajoituksella, jos se on tarpeen.
Puupinoja näkyy paljon teiden varsilla ainakin Etelä-Savossa, joten raskaita kuljetuksia on vielä luvassa ja niillä alkaa olla kiire. Raskaiden kuljetuksen kannalta toiveissa olisivat yöpakkaset, jotka helpottaisivat kuljetusten järjestämistä.
Vaikka tielle olisi asetettu painorajoitusmerkki, voi hoitokunta tai toimitsijamies antaa luvan kuljetukselle esimerkiksi pakkasaamuna.
Pintakelirikko vai runkokelirikko?
Muun muassa paikalliset sääolosuhteet ja tien kunto vaikuttavat kelirikon vaikeuteen. Ennustemalleja on olemassa, mutta muuttujia on niin monta, että kevään sääolosuhteet saattavat muuttaa tilanteen täysin.
Pintakelirikolla tarkoitetaan tien pintakerroksen pehmenemistä ja liejuuntumista. Runkokelirikossa tien runkoon muodostuu jäälinssejä, jotka sulaessaan muuttavat tien rungon velliksi.
Kelirikon ehkäisyssä tärkeintä olisi ennakointi, koska akuutissa tilanteessa ei voida tehdä paljonkaan. Eniten kulkemista auttaa karkea murske, jossa ei ole hienoa ainesta mukana. Pahimmissa tapauksissa tie saatetaan joutua hetkellisesti sulkemaan.
Pintakelirikkoa voi ehkäistä siten, että tien hienompi kulutuskerros pidetään riittävän ohuena ja tien muodosta pidetään huolta kevät- ja syyslanauksilla. Lumivallit kaadetaan varhaiskeväällä ojiin ja sohjoontunut pintakerros työnnetään kevättalvella pois tieltä.
Runkokelirikon torjunnassa on oleellisinta, ettei vesi pääsisi tien runkoon. Ojien ja rumpujen on siis syytä olla kunnossa.
Jos kelirikko vaivaa tietä toistuvasti, on syytä ryhtyä perusparannukseen. Perusparannuksessa uusitaan tien kantava rakenne tarvittavilta osilta.
Merkinnät kuntoon
Yksityisteiden varsilla näkee varsin monenlaisia merkintöjä kelirikkoaikaan.
Oikea suora on seuraava:
Kuvassa on Muu vaara -merkki, lisäkilpi ”Kelirikko”, lisäkilpi kelirikon vaikutusalueesta kilometreinä sekä painorajoitus 12 tonnia. Painorajoitukseksi määritellään 12 tonnia, jos ei ole erityistä perustetta matalampaan painorajoitukseen.
Tilapäisille kelirikkomerkeille ei tarvita erillistä lupaa kunnalta, vaan ne voi asettaa ja poistaa tilanteen mukaan. Ympärivuotisesti kelirikkomerkkejä ja painorajoitusta ei saa pitää ilman lupaa.
Joissakin tiekunnissa näkee vielä pysyvää kelirikkomerkkiä ja painorajoitusta, joissa on lisäkilvessä voimassaoloaika, esimerkiksi 15.3.-31.5. Tällaista tapaa en suosittele.
Pysyvästi näkyvillä oleva rajoitus vaatii aina tiekunnan päätöksen ja kunnan suostumuksen, vaikka se koskisikin vain tiettyä aikaa vuodesta.
Kaikissa varoitusmerkeissä ja rajoituksissa tulisi lähteä siitä, että niitä pidetään voimassa oikeaan aikaan. Muuten ne saattavat menettää tehonsa ihmisten mielessä.
Perusparannetulla tiellä ei välttämättä tarvita kelirikkomerkkejä lainkaan.
Kuka korvaa, jos tie tai auto särkyy?
Eniten kelirikkoaikana puhuttavat teiden vaikeakulkuisuus ja korvausasiat. Raskaat kuljetukset saattavat pahimpaan aikaan särkeä tien ja routaheittoon tai monttuun ajaessa henkilöautotkin ovat vaarassa.
Tieosakkaiden elintärkeitä kuljetuksia ei voida rajoittaa, mutta niissäkin on hyvä käyttää maalaisjärkeä. Esimerkiksi polttoainekuljetukset tai likakaivojen tyhjennykset ovat yleensä ennakoitavissa.
Lähtökohta on se, että tietä ei saa rikkoa ja vahingon aiheuttaja on korvausvastuussa. Mutta tiekunnallakin on vastuu varoittaa autoilijoita kelirikosta ja asettaa painorajoitus tarvittaessa.
Tiekunta voi joutua korvausvastuuseen, jos kelirikosta ei ole asianmukaisesti varoitettu.
Muistilista kevään kelirikkoon:
- Varmista, että kelirikkomerkit ovat asianmukaiset
- Aseta ja poista kelirikkomerkit oikeaan aikaan
- Käytä painorajoitusta tarvittaessa
- Anna lupa painorajoituksen vastaisiin kuljetuksiin, jos se on olosuhteiden puolesta mahdollista
Jäikö kysyttävää kelirikosta? Paikataan reiät Tiefoorumilla!