Tiemaksujen kerääminen tiekunnassa voi tapahtua eri tavoin. Tutustu talousarvioon ja maksuunpanoluetteloon perustuvaan malliin, joka varmistaa suunnitelmallisuuden ja tienpidon kestävyyden. Tämä malli auttaa tiekuntia varautumaan tien ylläpidon ja parannusten tarpeisiin sekä jakamaan kustannukset oikeudenmukaisesti. Vaihtoehtoisesti yksikköhintaan perustuva malli tarjoaa yksinkertaisemman tavan kerätä maksut, mutta siihen liittyy omat riskinsä.
Tiemaksujen kerääminen – vaihtoehdot ja vaikutukset tiekunnan toimintaan
Tiemaksut ovat olennainen osa tiekunnan toimintaa, sillä niillä rahoitetaan tien kunnossapito ja kehittäminen. Maksuja tarvitaan esimerkiksi lanaamiseen, lumenauraukseen, sorastukseen ja perusparannuksiin. Vaikka kaikkien tiekuntien tavoite on pitää tie hyvässä kunnossa, maksujen keräämistavoissa on eroja.
Yleisimmät tavat ovat:
- Yksikköhintaan perustuva laskutus, jossa päätetään kiinteä hinta tieyksikköä kohden.
- Talousarvioon ja maksuunpanoluetteloon perustuva malli, jossa kulut arvioidaan vuosittain ja jaetaan tieyksiköiden mukaan.
Molemmilla tavoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tarkastellaan näitä tarkemmin.
Yksikköhinta – helppoa mutta lyhytnäköistä
Plussat:
- Yksinkertaisuus: Maksu on helppo laskea – päätetään vain hinta per tieyksikkö, ja jokainen maksaa osuutensa yksiköiden mukaisesti.
- Ennakoitavuus: Osakkaat tietävät tarkalleen, paljonko maksavat, ja malli on nopea ottaa käyttöön.
- Vähemmän hallinnollista työtä: Ei vaadi yksityiskohtaisen talousarvion laatimista tai maksuunpanoluettelon päivittämistä.
Miinukset:
- Lyhytnäköisyys: Yksikköhinta kattaa usein vain välttämättömät kulut, kuten lanaamisen ja aurauksen, mutta ei varaudu tuleviin tarpeisiin.
- Tien kunnon heikkeneminen: Kun maksut halutaan pitää mahdollisimman alhaisina, suurempia korjauksia ja parannuksia saatetaan lykätä, mikä johtaa tien nopeaan rappeutumiseen.
- Osakkaiden tyytymättömyys: Vaikka maksut jaetaan yksiköiden mukaisesti, kerättävä summa ei aina perustu todellisiin kustannuksiin. Osakkaat, jotka käyttävät tietä paljon tai tarvitsevat laadukkaan tien, voivat kokea, ettei maksuilla saada tienpidolta toivottua tasoa.
- Psykologinen haitta: Yksikköhintamallissa korostuu usein ajattelu, että ”pidetään maksut 50–200 euron välillä per osakas, niin kaikki ovat tyytyväisiä.” Tämä voi tuntua sopivalta summalta lyhyellä aikavälillä, mutta tällainen ajattelutapa välttää todellisen päätöksenteon ja vastuun tiekunnan todellisten tarpeiden huomioimisesta. Kun kerätty summa jää kustannusten alapuolelle, tie saattaa ajan myötä rapautua. Lopulta tien kunnon heikkeneminen johtaa kalliisiin kertakorjauksiin, joista osakkaat joutuvat maksamaan huomattavasti enemmän kerralla.
Talousarvio ja maksuunpanoluettelo – suunnitelmallisuutta ja joustavuutta
Plussat:
- Pitkäjänteisyys: Talousarviossa arvioidaan kaikki kulut etukäteen, mukaan lukien suuremmat korjaukset ja perusparannukset. Tämä varmistaa, että tiekunnalla on riittävästi rahaa.
- Oikeudenmukaisuus: Maksut jaetaan tieyksiköiden mukaan, jolloin jokainen maksaa osuutensa tien käytön mukaisesti.
- Tien kunto: Riittävä rahoitus mahdollistaa kunnossapidon ja investoinnit ajoissa, mikä pitää tien hyvässä kunnossa.
- Joustavuus taseen mukaan: Jos tiekunnan kassassa on varoja, talousarvio voidaan mukauttaa. Tämä voi tarkoittaa pienempiä maksuja osakkaille kyseisenä vuonna tai suurempia investointeja tien parantamiseen.
- Puskurirahasto: Mahdollisuus kerätä rahaa tulevia tarpeita varten, mikä estää äkilliset lisälaskut yllättävissä tilanteissa.
- Kokemuksen hyödyntäminen: Talousarvion suunnittelussa voidaan käyttää apuna aiempien vuosien talousarvioita ja tilinpäätöksiä. Näistä saadaan arvokasta tietoa siitä, millaisia kustannuksia tiekunnalle on aikaisemmin syntynyt ja kuinka hyvin kerätyt varat ovat riittäneet. Tämä auttaa tekemään tarkempia ja realistisempia arvioita tulevista tarpeista.
Miinukset:
- Hallinnollinen työ: Talousarvion laatiminen ja maksuunpanoluettelon ylläpitäminen vaativat aikaa ja osaamista.
- Vuosittaiset vaihtelut: Maksut voivat vaihdella vuosittain tarpeiden mukaan, mikä voi aiheuttaa osakkaille epävarmuutta maksutasosta.
Molempien mallien joustavuus ja vaikuttavuus
Yksikköhinta tarjoaa nopean ja yksinkertaisen tavan kerätä varoja, mutta se ei huomioi tiekunnan taloudellista tilannetta tai tulevia tarpeita. Tämä malli voi olla sopiva tilanteessa, jossa kulut ovat erittäin ennakoitavia ja tiekunnan kassassa ei ole merkittävää puskuria. Toisaalta yksikköhinnan lyhytnäköisyys voi johtaa ongelmiin, jos tienpidon kustannukset kasvavat tai yllättäviä menoja syntyy.
Talousarvio + maksuunpanoluettelo on huomattavasti joustavampi ja suunnitelmallisempi malli. Aiempien vuosien talousarviot ja tilinpäätökset tarjoavat pohjan arvioida tulevia kuluja tarkasti. Tämän ansiosta tiekunta voi välttää alijäämät ja varautua suuriin menoihin etukäteen. Jos kassassa on varoja, maksut voidaan suhteuttaa niin, ettei ylimääräistä rahaa kerätä turhaan. Tämä malli mahdollistaa myös strategiset investoinnit, kuten perusparannukset, ilman että osakkaille tulee kohtuuttomia kertaluonteisia maksuja.
Onko teidän tiekuntanne valmis suunnitelmallisempaan malliin?
Talousarvion ja maksuunpanoluettelon avulla tiekunnan toiminta on suunnitelmallisempaa, oikeudenmukaisempaa ja pitkäjänteisempää. Tämä malli varmistaa, että tie pysyy hyvässä kunnossa, maksut jaetaan reilusti, ja tiekunta voi reagoida joustavasti yllättäviin menoihin tai kassatilanteeseen.
Haluatko apua tiekuntasi talousarvion ja maksuunpanoluettelon laatimiseen?
Tieisännöintipalvelumme tarjoaa asiantuntevaa tukea tiekuntien tienpidon suunnitteluun ja maksujärjestelmien kehittämiseen. Autamme varmistamaan, että tiekuntanne toimii tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.
Keskustele aiheesta!
Miten teidän tiekunnassanne hoidetaan tiemaksut? Onko käytössä yksikköhinta, talousarvio vai jokin muu malli? Keskustelkaa tiekunnan kokouksessa tai keskustele aiheesta Tiefoorumilla muiden yksityistieihmisten kanssa. Yhdessä voitte löytää toimivimman tavan varmistaa, että tie pysyy hyvässä kunnossa nyt ja tulevaisuudessa!
